<strong>Kristinuskon leviäminen ennen Paavalia</strong> Kristinuskon varhaisvaiheissa oli monia henkilöitä ja ryhmiä, jotka levittivät uskoa ennen Paavalin merkittävää panosta. Apostolien tekojen kirja ja muut Uuden testamentin kirjoitukset tarjoavat tietoa siitä, kuinka evankeliumi levisi eri puolille Rooman valtakuntaa ja sen ulkopuolelle. Ensimmäiset kristityt olivat pääasiassa juutalaisia, jotka uskoivat Jeesuksen olevan odotettu Messias. Apostolit, erityisesti Pietari ja Johannes, olivat keskeisiä hahmoja Jerusalemin seurakunnassa ja levittivät sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta juutalaisten keskuudessa. Apostolien teot kuvaavat Pietarin puheita ja ihmeitä, jotka johtivat monien ihmisten kääntymiseen kristinuskoon. Toinen merkittävä henkilö oli Filippos, yksi seitsemästä diakonista, joka julisti evankeliumia Samariassa ja kohtasi etiopialaisen hoviherran, joka kääntyi kristinuskoon ja vei uskon mukanaan Afrikkaan [Ap.t 8:26-40]. Barnabas, joka myöhemmin liittyi Paavaliin, oli myös tärkeä hahmo varhaisessa kristillisessä liikkeessä. Hänet tunnettiin rohkaisijana ja hänellä oli merkittävä rooli Antiokian seurakunnan perustamisessa, joka oli yksi ensimmäisistä paikoista, jossa Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua kristityiksi [Ap.t 11:19-26]. Näiden henkilöiden ja monien muiden uskollisten seuraajien kautta kristinusko alkoi levitä Jerusalemista ja Juudeasta Samariaan ja aina maan ääriin asti, kuten Jeesus oli käskenyt [Ap.t 1:8]. Näiden varhaisten lähetyssaarnaajien työ valmisti tietä Paavalin laajalle lähetysmatkalle ja hänen merkittävälle vaikutukselleen kristinuskon leviämisessä Välimeren alueella.