Jeremia – rohkea mies

Ymmärtääksemme Jeremiaa, meidän on ymmärrettävä hänen kansansa, hänen sanomansa ja hänen ongelmansa. Hänellä on monia tärkeitä viestejä sukupolvelleen ja hän varoittaa kiihkeästi lähestyvästä tuhosta. Verrattuna Jesajaan hän kuitenkin tarjoaa vähän toivoa tulevasta palautuksesta. Hänen aikanaan, erityisesti Josian kuoleman jälkeen, tuomio on väistämätön. Pyrkimyksenään kääntää sukupolvensa takaisin Jumalan puoleen Jeremia keskittyy pääasiassa aikansa ongelmiin. Jeremia, joka neljänkymmenen vuoden ajan Juudan kansakunnan olemassaolon aikana kuningaskuntana toi ihmisille elintärkeitä viestejä, puhuu henkilökohtaisista kokemuksistaan enemmän kuin kukaan muu Vanhan testamentin profeetta.

Neljäkymmentä vuotta palvelusta

Suunnilleen siihen aikaan, kun Manasse julisti kruununprinssi Josian syntymän, Jeremian syntymä Anatotissa jäi käytännössä huomaamatta. Jeremia kasvoi kylässä, joka sijaitsee neljäkymmentäviisi kilometriä pääkaupungin koillispuolella, ja hän tunsi siksi hyvin Jerusalemia järisyttäneet tapahtumat.

Josiaasta tuli kuningas kahdeksanvuotiaana, kun Amon kuoli (640 eKr.). Kahdeksan vuoden ajan kuusitoistavuotias kuningas osoitti selvästi välittävänsä Jumalan tottelemisesta. Neljän vuoden kuluttua Josia otti ensimmäiset myönteiset askeleet kansakunnan puhdistamiseksi epäjumalanpalveluksesta. Jerusalemissa ja muissa kaupungeissa Simeonista etelässä Naftaliin pohjoisessa hävitettiin ulkomaisten jumalien pyhäköt ja alttarit. Nuorena miehenä, vielä alle kahdenkymmenen, Josia kuuli monia keskusteluja pappilassaan uuden kuninkaan uskonnollisesta innosta.

Tämän kansallisen uudistuksen aikana, noin vuonna 627 eKr., Jeremia kutsuttiin profeetalliseen palvelukseen. Luku 1 ei kerro, missä hän tuolloin oli tai miten hänet kutsuttiin. Toisin kuin Jesajan majesteettinen näky tai Hesekielin perusteellinen ja yksityiskohtainen profetia, Jeremian kutsu on merkittävä yksinkertaisuudessaan. Silti Jeremia tiesi hyvin, että Jumala oli kutsunut hänet profeetaksi. Tämä kutsu vahvistettiin kahdessa yksinkertaisessa näyssä. Mantelipuuhaara merkitsi varmuutta siitä, että profeetallinen sana toteutuisi, ja kiehuva pata kuvasi hänen sanomansa luonnetta. Jeremia ymmärsi, että häntä odottaisi voimakas vastustus, mutta Jumala vakuutti myös antavansa hänelle voiman torjua hyökkäykset ja pelastavansa hänet vaaran uhatessa.

296 Vanha testamentti puhuu

VII.

Taulukko JEREMIAN AJASTA

650 — Jeremian syntymä – arvioitu ajankohta

648 — Josian syntymä

641 — Amonin valtaannousu Daavidin valtaistuimelle

640 — Josian valtaannousu

632 — Josia alkaa etsiä Jumalaa

628 — Josia aloittaa uudistuksen

627 — Jeremian kutsu profeetalliseen palvelukseen

626 — Nebopolassar Babyloniassa valtaannousu

622 — lain kirja löydetty temppelistä – pääsiäisen juhla

612 — Nininvan kaatuminen

610 — Haran valloitus babylonialaisten toimesta

609 — Josian kuolema – Jehoahazin kolmen kuukauden hallituskausi Assyrialais-egyptiläinen armeija luopuu Haranin piirityksestä ja siirtyy Karkemisiin Jehojakim korvaa Jehoahazin Juudassa

605 — vuoden alussa egyptiläiset Karkemishista Quramatissa voittavat babylonialaiset Babylonialaiset voittavat ratkaisevassa taistelussa egyptiläiset Karkemishissa Juudan ensimmäinen pakkosiirtolaisuus – Jehojakim vannoo uskollisuutta Babyloniaa kohtaan Nebukadnessar valtaannousu Babyloniassa

601 — epäröivä taistelu babylonialaisten ja egyptiläisten välillä

598 — Jehojakim kuolee – Jerusalemin piiritys

597 — kolmen kuukauden hallituskauden jälkeen Jehojakim vangitaan toinen pakkosiirtolaisuus – Sedekia kuninkaaksi

588 — 15. tammikuuta Jerusalemin piiritys alkaa Aprioksen valtaannousu Egyptin valtaistuimelle

586 — 19. heinäkuuta babylonialaiset valloittavat Jerusalemin 15. elokuuta temppeli poltetaan Gedaljan murha – pakolaisuus Egyptiin

19. luku 297

Jeremian palveluksen ensimmäisiltä kahdeksantoista vuodelta (627–609) Raamatun kertomukset antavat vähän tietoa. Ei profeetta itse eikä aikalaishistorioitsijat mainitse, oliko hän julkisesti mukana Josian uudistuksessa, joka alkoi vuonna 628 ja huipentui pääsiäiseen vuonna 622. Kun lain kirja löydettiin temppelistä, ei Jeremia tulkinnut sitä kuninkaalle, vaan profeetta Hulda. Kuitenkin yksinkertaisesta lauseesta, että Jeremia suri Josian kuolemaa vuonna 609 [2Aik 35:25 ] ja uskonnollisesta kiinnostuksesta, joka yhdisti profeetan ja kuninkaan, voimme loogisesti päätellä, että Jeremia tuki aktiivisesti Josian uudistusta.

On vaikea määrittää tarkasti, kuinka monessa Jeremian kirjaan tallennetussa profetiassa Josian aika heijastuu. Israelin syytös luopumuksesta [Jer 2:6 ] ajoittuu pääasiassa hänen palveluksensa alkuvuosiin. Vaikka kansanjoukot eivät tuolloin vielä olleet ryhtyneet kansalliseen heräämiseen, on todennäköistä, että Josian hallituskaudella Jeremia kohtasi vain vähän vastustusta.

Vaikka kansalliset ongelmat, jotka liittyivät assyrialaisten puuttumiseen Juudan sisäpolitiikkaan, väistyivät taka-alalle ja Juuda nautti Josian aikana poikkeuksellisesta itsenäisyydestä, Tigris-Eufratin alueen tapahtumia seurattiin jännittyneinä Jerusalemissa. Josian uudistukseen liittyvä optimismi lievensi epäilemättä pelkoa, että babylonialaiset nousisivat valtaan idässä. Uutinen Nininvan kaatumisesta vuonna 612 otettiin todennäköisesti vastaan Juudassa ja ymmärrettiin assyrialaisten puuttumisen loppuna Juudan politiikkaan. Kuitenkin pelko assyrialaisen vallan noususta sai Josian pysäyttämään egyptiläiset Megiddossa (609 eKr.) ja estämään heitä auttamasta assyrialaisia, jotka vetäytyivät etenevän babylonialaisarmeijan edessä.

Josian äkillinen kuolema merkitsi käännekohtaa Juudalle ja henkilökohtaisesti Jeremialle. Kun profeetta suri hurskaan kuninkaan menetystä, kansakunta ajautui kansainvälisten konfliktien pyörteeseen. Jehoahaz hallitsi vain kolme kuukautta ja joutui egyptiläisen Nekon käsiin. Necho asetti Jehojakimin Daavidin valtaistuimelle Jerusalemissa. Tapahtumien äkillinen käänne ei ainoastaan jättänyt Jeremiaa ilman poliittista tukea, vaan altisti hänet myös armottomien luopuneiden johtajien juonille, jotka nauttivat Jehojakimin suosiota.

Vuodet 609–586 olivat kriittisiä eivätkä vertautuneet mihinkään muuhun Vanhan testamentin aikaan. Poliittisesti Juudan kansallinen itsenäisyys oli laskussa ja kansainväliset konfliktit, jotka lopulta johtivat Jerusalemin tuhoon, heittivät kuolettavia varjoja Juudalle. Uskonnollisella alalla Josian kitkemät vanhat rikokset palasivat Jehoahazin aikana. Josian hautajaisten jälkeen kanaanilaiset, egyptiläiset ja assyrialaiset epäjumalat palautettiin entisille paikoilleen. Jeremia varoitti pelottomasti ja väsymättä kansaa lähestyvästä katastrofista. Kuitenkin hänen oma kansansa vainosi häntä, koska hän palveli luopunutta kansaa, jota johti jumalattomat johtajat. Verrattuna jatkuvaan kärsimykseen ja ahdistukseen, jota Jeremia koki palvellessaan kansan keskellä, jonka kansakunta hajosi, marttyyrikuolema olisi ollut Jeremialle helpotus. Sen sijaan, että kansa olisi kuunnellut profeetan Jumalalta tuomaa sanomaa, se vainosi profeettaa.

298 Vanha testamentti puhuu

Juuda kohtasi kriisistä toiseen, kunnes se oli lähes tuhoutua, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota Jeremian varoituksiin. Vuosi 605 eKr. merkitsi joidenkin Jerusalemin asukkaiden babylonialaista pakkosiirtolaisuutta, mutta Jehojakim vannoi uskollisuutta hyökkääville babylonialaisille. Egyptin ja Babylonin kamppailussa, joka jatkui Jehojakimin hallituskauden loppuvuosina, Jehojakim teki kohtalokkaan virheen: hän kapinoi Nebukadnessaria vastaan, mikä nopeutti kriisiä vuosina 598–597. Jehojakimin hallituskausi päättyi äkillisesti hänen kuolemaansa, ja hänen poikansa Jehojakim sekä noin kymmenen tuhatta Jerusalemin johtavaa asukasta vietiin maanpakoon. Kaupunki säilytti vain kansallisen olemassaolon näennäisen muodon, sillä hallinto oli alempien yhteiskuntaluokkien käsissä, joita johti nukke kuningas Sedekia.

Uskonnollinen ja poliittinen kamppailu jatkui vielä kymmenen vuotta, ja Juudan kansalliset toiveet murenivat. Vaikka Sedechia joskus kiinnosti Jeremian neuvot, hän antoi pääosin periksi Jerusalemin pro-egyptiläisen puolueen paineille, joka kannatti kapinaa Nebukadnessaria vastaan. Näin Jeremia kärsi kansan mukana Jerusalemin viimeisen piirityksen aikana. Uskollinen profeetta näki omin silmin profetioiden täyttymisen, joita profeetat olivat ennen häntä niin usein puhuneet. Neljänkymmenen vuoden kärsivällisen varoituksen jälkeen Jeremia todisti julman lopputuloksen: Jerusalem jäi kytevien raunioiden tilaan ja temppeli tasattiin maahan.

Jeremia kohtasi voimakkaamman vastustuksen ja lukuisampia vihollisia kuin kukaan muu Vanhan testamentin profeetta. Huomaa, kuinka hän kärsi profetoimistaan viesteistä. Kun hän murskasi saviruukun julkisessa papiston ja vanhimpien kokoontumisessa Hinnomin laaksossa, hänet vangittiin temppelin pihalle. Pappi Pashhur pieksi hänet ja laittoi härkäsalpoihin [Jer 19–20]. Toisella kertaa hän julisti temppelin pihalla, että pyhäkkö tuhotaan. Papit ja profeetat nousivat häntä vastaan joukolla ja vaativat hänen teloitustaan. Ahikam ja muut ruhtinaat puolustivat häntä ja pelastivat hänen henkensä, mutta Jehojakim vuodatti sen sijaan toisen saman profetian julistaneen profeetan Urjan veren [Jer 26:1 f].

Hananjan henkilössä Jeremia kohtaa väärän profeetan [Jer 28]. Jeremia kantaa julkisesti puista ikeä, joka symboloi babylonialaista pakkosiirtolaisuutta. Hananja katkaisee sen häneltä ja kieltää sanoman. Jeremia vetäytyy väliaikaisesti, mutta ilmestyy sitten uudelleen Herran sanansaattajana. Ennustuksensa mukaisesti Hananja kuolee vuoden loppuun mennessä.

Jerusalemissa ja pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa muut profeetat vastustivat Jeremiaa ja hänen profetioitaan [Jer 29]. Heihin kuuluivat Ahab ja Sedekia, jotka yllyttivät maanpakolaisia toimimaan Jeremian neuvon vastaisesti eivätkä asettumaan ja valmistautumaan seitsemänkymmenen vuoden pakkosiirtolaisuuteen. Yksi maanpakolaisista, Shemaja, kirjoittaa jopa Sefanjalle ja muille Jerusalemissa oleville papeille syyttäen ja vaatiessaan Jeremian vangitsemista. Muut kohdat heijastavat erilaisten nimeämättömien profeettojen vastustusta.

Jopa hänen kotikaupunkinsa asukkaat kääntyivät Jeremian vastaan. Tämä näkyy lyhyissä maininnoissa [Jer 11:21 -23]. Anatotin asukkaat uhkasivat Jeremiaa kuolemalla, ellei hän lakkaisi profetoimasta Herran nimessä. 19. luku 299 Lopuksi hänen vihollisiinsa kuuluivat myös kansan johtajat. Jeremian kokemuksista tunnetaan hyvin hänen yhteenottonsa Jehojakimin kanssa. Eräänä päivänä Jeremia lähetti